On tässä huilu ja huilumies
En täytä mittaa normien sormien soutelun
Huoleni huilutan, jos en lausein tunteita tulkita voi niille varmasti huilu soi
Ja niistä sielun soinnut pienoisen lauluni loi
On siinä aamun kastehelmien tuoksu, on kevät lämmin vuoripuron juoksu
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi
On siinä hiiltyvä ilta, auringon rusko, parempien päivien sammumaton usva
On syksyn kuolevaa ruskaa, on elämä tuskaa, sen huiluni soi
On tässä huilu ja huilumies
Mä näen luonnon tauluna lauluna teille sen kaiken mä soinnutan
Ja näin riemut, surut ja arkikin soi, jos en tuntea oikein voi
On joka pettymys, nauru sykkivät sointuni loi
On siinä päiväperhon leikkivä liito, sammuvan tähden öinen viime kiito
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi
On siinä tuiskuvan talven hyytävä halla, ihmisen miehuus kaikkeuden alla
On syksyn kuolevaa ruskaa, on elämä tuskaa, sen huiluni soi
On siinä päiväperhon leikkivä liito, sammuvan tähden öinen viime kiito
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi
On siinä tuiskuvan talven hyytävä halla, ihmisen miehuus kaikkeuden alla
On syksyn kuolevaa ruskaa, on elämä tuskaa, sen huiluni soi
